Kun alaselkä kipuilee kuukausia, ongelma ei yleensä ratkea yhdellä käsittelyllä, yhdellä venytyksellä tai sillä, että liikunta jätetään kokonaan pois. Tämä esimerkki kroonisen selkäkivun kuntoutuspolusta kuvaa, miten hoitoa ja harjoittelua voidaan rakentaa vaiheittain niin, että arki alkaa tuntua jälleen turvallisemmalta ja keho kykenevämmältä.

Kyseessä on havainnollistava asiakastilanne, ei kaikille sopiva valmis ohjelma. Kroonisessa selkäkivussa oireiden tausta, kuormitus, aiemmat kokemukset kivusta, uni, työ ja liikuntatottumukset vaikuttavat siihen, mistä kuntoutus kannattaa aloittaa. Hyvä polku ei ole mahdollisimman kova tai nopea, vaan riittävän selkeä ja toteutettavissa juuri siinä elämäntilanteessa, jossa olet.

Lähtötilanne: kipu on alkanut ohjata arkea

Kuvitellaan 42-vuotias asiantuntijatyötä tekevä henkilö, jolla alaselkä on oireillut vaihtelevasti yli vuoden. Pahimpina päivinä istumisen jälkeen ylös nouseminen tuntuu jäykältä, autoon meneminen varotuttaa ja kuntosaliharjoittelu on jäänyt, koska kyykky tai maastaveto tuntuu epävarmalta. Magneettikuvaus on tehty aiemmin, eikä siinä ole löytynyt vakavaa selittävää muutosta.

Kipu ei ole jatkuvasti voimakasta, mutta se määrittää valintoja. Henkilö välttelee pidempiä kävelyitä, nostamista ja lasten kanssa lattialla leikkimistä. Välillä lepo helpottaa, mutta liian vähäinen liike lisää jäykkyyden tunnetta. Tämä on tavallinen ristiriita: keho tarvitsee kuormitusta, mutta kuormituksen määrää ja tapaa on säädeltävä.

Krooninen kipu tarkoittaa yleensä yli kolme kuukautta kestänyttä kipua. Se ei automaattisesti tarkoita, että selässä olisi jatkuvasti vaurio tai että liikkuminen olisi vaarallista. Pitkittynyt kipu voi kuitenkin herkistää hermostoa ja tehdä tavallisestakin kuormituksesta uhkaavan tuntuisen. Siksi kuntoutuksessa tutkitaan sekä kudosten ja liikkeen toimintaa että sitä, miten kipu käyttäytyy arjessa.

Ensikäynti: tutkiminen antaa suunnan kuntoutuspolulle

Kuntoutus alkaa huolellisella haastattelulla. Vastaanotolla selvitetään, milloin kipu alkoi, missä tilanteissa se pahenee tai helpottaa, mitä on jo kokeiltu ja millaisia tavoitteita asiakkaalla on. Tavoite voi olla kivuttomampi työpäivä, paluu juoksuun, lasten nostaminen ilman jännittämistä tai luottamus omaan kehoon.

Seuraavaksi arvioidaan liikettä ja toimintakykyä. Selän liikelaajuus on vain yksi osa kokonaisuutta. Olennaista voi olla esimerkiksi se, miten lantio, lonkat ja rintaranka osallistuvat liikkeeseen, miten asiakas hallitsee kuormitusta nostotilanteessa tai miten nopeasti oireet rauhoittuvat kävelyn jälkeen. Myös lihasvoimaa, kestävyyttä ja liikkeen varmuutta voidaan arvioida tilanteen mukaan.

Tutkimuksen tarkoitus ei ole etsiä yhtä ainoaa ”väärää” asentoa tai lihasta, joka pitäisi korjata. Usein hyödyllisempää on tunnistaa muutama tekijä, joihin voidaan vaikuttaa: esimerkiksi liian suuret kuormituspiikit, vähäinen voimaharjoittelu, pitkät yhtäjaksoiset istumisjaksot tai pelko tiettyä liikettä kohtaan.

Samalla käydään läpi tilanteet, joissa tarvitaan lääkärin arviota. Uusi tai paheneva alaraajan merkittävä voimattomuus, virtsaamisen tai ulostamisen hallinnan muutos, tunnottomuus nivusten alueella, kuume, selittämätön laihtuminen tai voimakas yleisvoinnin lasku eivät kuulu tavanomaiseen kuntoutuspolkuun. Näissä tilanteissa tutkimuksiin hakeudutaan viivyttelemättä.

Vaihe 1: oireen rauhoittaminen ilman passivoitumista

Ensimmäisten viikkojen tavoite ei välttämättä ole kivuttomuus. Tavoitteena on vähentää oireen ärtyneisyyttä ja palauttaa kokemus siitä, että selkää voi käyttää turvallisesti. Jos kipu on herkkä, kuntoutus aloitetaan usein pienemmällä annoksella kuin asiakas itse odottaa.

Tässä esimerkissä asiakas saa aluksi muutaman selkeän keinon työpäivään. Hän katkaisee istumista muutaman minuutin kävelyllä tai kevyillä liikkeillä, tekee lyhyen lonkkien ja selän liikkuvuutta tukevan harjoitteen aamulla ja käy päivittäin 15-20 minuutin rauhallisella kävelyllä. Tärkeintä ei ole täydellinen suoritus, vaan säännöllisyys ja oireiden seuranta.

Manuaalinen terapia, kuten ortopedinen osteopatia tai urheiluhieronta, voi tässä vaiheessa olla hyödyllinen osa kokonaisuutta, jos se helpottaa kipua, jäykkyyttä tai liikkeelle lähtemistä. Sen rooli ei kuitenkaan ole tehdä asiakkaasta riippuvaista hoidosta. Käsittelyn tulisi tukea aktiivista kuntoutusta: kun olo on hetkellisesti helpompi, harjoittelu ja arjen liike on helpompi toteuttaa.

Kivun kanssa harjoitellessa ei tarvitse odottaa nollakipua. Lievä, tuttu ja nopeasti rauhoittuva tuntemus voi olla hyväksyttävä. Jos kipu voimistuu selvästi harjoituksen aikana, säteilee aiempaa enemmän tai jää pahaksi useaksi päiväksi, annos on todennäköisesti ollut liian suuri. Tällöin muutetaan liikelaajuutta, vastusta, toistomäärää tai harjoitustiheyttä.

Ensimmäinen onnistuminen on usein arkinen

Kahden tai kolmen viikon kohdalla asiakas ei ehkä vielä tee raskaita nostoja. Sen sijaan hän voi huomata pääsevänsä aamulla sukkien pukemiseen vähemmällä varomisella, istuvansa palaverissa rennommin tai kävelevänsä kauppaan ilman, että selkä on koko ajan mielessä. Nämä ovat kuntoutuksen kannalta merkittäviä merkkejä suunnan muuttumisesta.

Vaihe 2: kapasiteettia rakennetaan voimalla ja toistolla

Kun kipu ei enää reagoi yhtä voimakkaasti tavalliseen arkeen, harjoittelua voidaan kehittää tavoitteellisemmaksi. Selän kuntoutuksessa ei yleensä tarvitse harjoittaa vain selkää. Kuormituksensietoa rakennetaan koko kehon avulla: jalkojen voima, lonkkien hallinta, vartalon kestävyys, vetävät liikkeet ja yleiskunto tukevat myös selän toimintaa.

Tässä vaiheessa asiakas aloittaa kaksi voimaharjoitusta viikossa. Alkuun ohjelmassa voivat olla esimerkiksi tuolilta ylösnousut tai kyykyt, lantion ojennusliikkeet, soutu, kevennetty maastavetoliike korokkeelta sekä kantaminen. Liikkeet valitaan sen mukaan, mitä asiakas tarvitsee arjessa ja mihin hän haluaa palata.

Harjoittelu etenee asteittain. Jos asiakas haluaa palata maastavetoon, liikettä ei tarvitse vältellä pysyvästi. Se voidaan opetella uudelleen kevyellä kuormalla, hallitulla liikeradalla ja sopivilla palautuksilla. Tekniikalla on merkitystä, mutta täydellistä tekniikkaa tärkeämpää on, että kuormaa lisätään johdonmukaisesti ja asiakas oppii luottamaan omaan kykyynsä liikkua.

Tässä kohtaa valmennuksellinen ote on arvokas. Vastaanotolla voidaan tarkistaa liikkeet, säätää ohjelmaa ja ratkaista ongelmia, joita oikeassa elämässä tulee vastaan. Jos työviikko on poikkeuksellisen kuormittava tai uni jää vähäiseksi, harjoitusmäärää voidaan hetkellisesti keventää. Kuntoutus ei epäonnistu, vaikka suunnitelmaa täytyy muuttaa.

Vaihe 3: paluu omaan tekemiseen, ei vain oireettomuuteen

Kuntoutuksen päämäärä ei ole, että asiakas osaa tehdä tietyn liikkeen vastaanotolla. Päämäärä on, että hän pystyy elämään omannäköistään arkea ja harrastamaan mahdollisimman vapaasti. Siksi viimeisessä vaiheessa harjoittelu sidotaan tilanteisiin, joita asiakas aiemmin vältteli.

Jos tavoitteena on juoksu, kävelyä ja juoksua voidaan yhdistää nousujohteisesti. Jos tavoitteena on fyysinen työ, harjoitellaan nostamista, kantamista ja toistuvaa kuormitusta. Jos selkä oireilee pitkän työpäivän jälkeen, suunnitelmaan voidaan sisällyttää työpäivän tauotus, palauttava liike ja riittävä voimaharjoittelu sen sijaan, että pyritään löytämään yksi ainoa ergonomisesti oikea asento.

Tässä esimerkissä asiakas palaa kolmen kuukauden aikana kuntosalille kaksi kertaa viikossa ja lisää viikonloppuun pidemmän kävelyn. Selkä voi edelleen muistuttaa itsestään kiireisen viikon tai tavallista raskaamman harjoituksen jälkeen, mutta kipu ei enää johda täydelliseen vetäytymiseen. Asiakas osaa reagoida: hän keventää hetkeksi, säilyttää perusliikkeen ja palaa vähitellen tavalliseen harjoitteluun.

Mikä tekee kuntoutuspolusta toimivan?

Toimiva kuntoutuspolku on riittävän yksinkertainen, jotta sitä voi noudattaa myös kiireisenä viikkona. Se perustuu tutkimiseen, selkeisiin välitavoitteisiin ja siihen, että hoitoa muutetaan vasteen mukaan. Jos yksi harjoite ei sovi, tilalle löytyy toinen. Jos käsittely helpottaa, sitä voidaan käyttää tukena, mutta kuntoutuksen perusta pysyy asiakkaan omassa aktiivisuudessa ja kuormituksensiedon vahvistamisessa.

HiMovementissa selkäkivun kuntoutusta voidaan rakentaa yhdistämällä yksilöllinen tutkiminen, tarvittaessa manuaalinen hoito ja terapeuttinen voimaharjoittelu. Kaikki eivät tarvitse samoja palveluja tai yhtä pitkää kuntoutusjaksoa. Olennaista on, että suunnitelma vastaa oireen lisäksi siihen elämään, johon haluat palata.

Pitkittynyt selkäkipu voi kaventaa arkea huomaamatta. Kun eteneminen pilkotaan riittävän pieniin, mitattaviin askeliin, huomio siirtyy vähitellen kivun välttelystä siihen, mitä kehosi pystyy taas tekemään.

Kaipaatko apua kroonisen selkäkivun hoitoon?

Hoidan mm. niska-, selkä- ja nivelvaivoja sekä urheiluvammoja asiantuntevilla vastaanotoillani Helsingissä. Minulla on molemmissa toimipisteissä käytössä Manutheran liikehoitopöytä, jonka avulla toteutettu mobilisaatiohoito kannattaa itse kokea. Olipa kyseessä pitkittynyt kipu tai tavoitteellinen kuntoutus, autan sinua löytämään vaivasi juurisyyn ja palaamaan arkeen kivuttomasti.

Toimipisteeni

• Myllypuro – Vastaanotto palvelee laajasti Itä-Helsingin asukkaita erinomaisten kulkuyhteyksien päässä.
• Metsälä – Pohjois-Helsingin rauhallisissa tiloissa. Lähialueet: Käpylä, Maunula, Oulunkylä, Postipuisto ja Pohjois-Pasila.