Hi Movement

Blogi

Käytännön tietoa osteopatiasta, hieronnasta, purentalihasten hoidosta, harjoittelusta, ravitsemuksesta, palautumisesta ja kehon hyvinvoinnista.

← Takaisin blogiin
Miten hoitaa juoksijan akilleskipua turvallisesti
Liikunta ja ravitsemusOsteopatia7 min lukuaika

Miten hoitaa juoksijan akilleskipua turvallisesti

Miten hoitaa juoksijan akilleskipua? Saat selkeät keinot oireen rauhoittamiseen, kuormituksen säätelyyn ja turvalliseen paluuseen juoksuun ja harjoitteluun asti.

Akillesjänne voi olla pitkään vain hieman arka aamuisin ja jäykkä silloin tällöin, kunnes jokainen askel tai ylämäki alkaa tuntua. Silloin mieleen nousee usein kysymys: miten hoitaa juoksijan akilleskipua niin, ettei vaiva pitkittyisi tai pakottaisi luopumaan juoksusta kokonaan? Useimmiten ratkaisu ei ole täydellinen lepo eikä kivun läpi harjoittelu, vaan kuormituksen rauhallinen säätely ja jänteen asteittainen vahvistaminen.

Akilleskipu on tavallinen juoksijan vaiva, mutta sen taustalla ei yleensä ole mitään yhtä "virhettä" tai tekijää. Harjoitusmäärä, vauhtitreenit, mäet, palautuminen, aiempi harjoittelutausta, kengät ja pohkeen voimantuotto voivat kaikki vaikuttaa siihen, kuinka hyvin jänne sietää kuormitusta. Siksi toimiva hoitosuunnitelma rakennetaan aina sen mukaan, missä kohtaa kipu tuntuu, miten oire käyttäytyy ja mitä juoksulta juuri nyt odotat.

Mistä juoksijan akilleskipu yleensä johtuu?

Usein kyse on akillesjänteen kuormituskestävyyden alentumisesta eli tendinopatiasta. Jänne ei välttämättä ole vaurioitunut tai tulehtunut sanan perinteisessä merkityksessä, vaan sen kuormituksen sietokyky on jäänyt jälkeen siitä, mitä siltä vaaditaan. Tyypillinen tilanne on harjoittelun nopea lisääminen: lenkkien määrä kasvaa, vauhtia tulee enemmän tai mukaan otetaan mäkijuoksua ilman, että pohkeiden ja akillesjänteen kapasiteetti ehtii sopeutua.

Kipu voi tuntua joko muutaman sentin kantaluusta ylöspäin jänteen keskiosassa tai aivan kiinnityskohdassa kantapään takana. Näitä ei kannata käsitellä täysin samalla tavalla. Kiinnityskohtakivussa jänteen voimakas venyttäminen, esimerkiksi syvä pohjevenytys portaan reunalla, voi lisätä oiretta. Keskiosan kivussa harjoitteita voidaan usein tehdä laajemmalla liikeradalla, kunhan kipureaktio pysyy hallittavana.

Aamujäykkyys, arkuus jännettä puristettaessa ja kivun helpottaminen kevyen alkuverryttelyn jälkeen ovat tavallisia merkkejä. Oire voi kuitenkin palata lenkin jälkeen tai seuraavana aamuna, jos kokonaiskuormitus on ollut jänteelle liikaa. Juuri seuraavan vuorokauden tuntemukset kertovat usein enemmän kuin se, miltä jänne tuntui ensimmäisten juoksuminuuttien aikana.

Miten hoitaa juoksijan akilleskipua ensimmäisinä viikkoina?

Ensimmäinen tavoite on rauhoittaa tilanne ilman, että jänne jää täysin käyttämättömäksi. Täysi juoksutauko voi olla tarpeen, jos kävelykin sattuu selvästi tai kipu pahenee päivä päivältä. Lievemmässä oireessa juoksua voidaan usein jatkaa muokattuna: lenkkiä lyhennetään, vauhtia kevennetään ja mäet sekä nopeat vedot jätetään hetkeksi pois.

Kipu ei aina tarkoita, että harjoittelu pitäisi lopettaa. Käytännöllinen mittari on pitää harjoittelun aikainen kipu lievänä, noin 0-3 asteella asteikolla 0-10. Jos kipu voimistuu lenkin aikana selvästi, muuttaa askellusta tai on seuraavana aamuna tavallista pahempi, kuormitus oli todennäköisesti liian suuri. Tällöin seuraavaa harjoitusta kevennetään ennemmin kuin yritetään ratkaista tilanne venyttämällä tai hieromalla jännettä voimakkaasti.

Alkuvaiheessa isometrinen eli paikallaan pidettävä pohjetyö voi helpottaa kipua ja ylläpitää kuormitustuntumaa. Tee esimerkiksi rauhallinen päkiänousu molemmilla jaloilla ja pidä yläasentoa 30-45 sekuntia. Toista 4-5 kertaa, jos liike pysyy siedettävänä. Kiinnityskohdan kivussa vältä aluksi kantapään laskemista askelman alapuolelle. Harjoite ei ole pikakorjaus, mutta se voi tehdä arjesta ja kuntoutuksen aloittamisesta helpompaa.

Akuutissa ärtymisvaiheessa myös juoksua korvaava harjoittelu voi olla järkevää. Pyöräily kevyellä vastuksella, uinti tai muu laji, joka ei lisää oiretta, auttaa säilyttämään peruskuntoa. Korvaavan harjoittelun tarkoitus ei ole kerätä mahdollisimman paljon treeniä, vaan pitää kokonaisuus sellaisena, että akillesjänne ehtii palauttaa kuormituksensietokykyään.

Älä nojaa pelkkään lepoon tai venyttelyyn

Lepo voi hetkellisesti vähentää kipua, mutta se ei yksin opeta jännettä sietämään juoksua. Vastaavasti voimakas venyttely voi tuntua hetkeksi helpottavalta, vaikka se ei ole akillesjännekivun varsinainen hoito. Erityisesti kantaluun kiinnityskohdassa venytys voi pahentaa puristusta ja ärsytystä.

Manuaalinen hoito, kuten urheiluhieronta tai osteopaattinen tutkiminen ja hoito, voi tukea kokonaisuutta silloin, kun pohkeessa, nilkassa tai muussa alaraajan toiminnassa on selviä kuormitukseen vaikuttavia tekijöitä. Sen arvo ei ole jänteen "avaamisessa", vaan kivun, liikkeen ja harjoittelun kannalta olennaisten tekijöiden tunnistamisessa. Pysyvämpi muutos syntyy yleensä siitä, että harjoittelu rakennetaan sopivalle tasolle.

Pohkeen voima on akillesjänteen kuntoutuksen ydin

Akillesjänne välittää pohjelihasten voiman jokaisella askeleella. Juoksussa sen kuormitus on moninkertainen kehonpainoon nähden, joten jänne tarvitsee riittävän vahvat pohkeet ja asteittaisen altistuksen juoksun vaatimuksille. Pelkkä kevyt kuminauhajumppa ei useimmiten riitä palauttamaan tätä kapasiteettia.

Kun perusarkuus on rauhoittunut, aloita hallituilla päkiänousuilla tasaisella alustalla. Tee liike rauhallisesti: nouse ylös, pysähdy hetkeksi ja laske alas halliten. Aluksi kahdella jalalla tehtävä nousu voi olla sopiva, mutta tavoitteena on edetä yhdellä jalalla tehtäviin toistoihin. Polvi suorana tehty päkiänousu kuormittaa hieman enemmän kaksoiskantalihasta, kun taas hieman koukussa tehty versio kohdistaa kuormaa myös leveään kantalihakseen. Molempia tarvitaan juoksussa.

Sopiva määrä riippuu lähtötilanteesta. Joillekin riittää aluksi 2-3 harjoituskertaa viikossa ja muutama hallittu sarja, toisille voidaan edetä raskaampaan voimaharjoitteluun nopeammin. Toistojen lisääminen ei ole ainoa etenemistapa. Kun liike sujuu ja oire pysyy rauhallisena, mukaan voidaan ottaa lisäpainoa esimerkiksi repussa tai käsipainon avulla. Jänne tarvitsee riittävän vahvaa ärsykettä sopeutuakseen, mutta annostelu ratkaisee.

Myöhemmässä vaiheessa harjoitteluun lisätään juoksun kaltaista nopeaa voimantuottoa: kevyitä hyppyjä, naruhyppelyä tai pieniä kimmoisuusharjoitteita. Näihin ei kannata kiirehtiä, jos tavallinen yksijalkainen päkiänousu on vielä kivulias tai selvästi heikko. Juoksuun palaaminen on turvallisempaa, kun pohje kestää sekä hitaampaa voimaa että nopeita kuormituspiikkejä.

Paluu juoksuun tehdään kuormitusta, ei kalenteria seuraten

Yhtä oikeaa viikkoa, jolloin akillesjänne on varmasti valmis juoksuun, ei ole. Joku pystyy palaamaan rauhalliseen hölkkään muutamassa viikossa, toisella jänteen kapasiteetin rakentaminen vie kuukausia. Pitkään jatkunut oire, suuri harjoittelumäärä tai aiemmat yritykset juosta kivun läpi voivat pidentää kuntoutusta.

Aloita tasaisella alustalla ja selvästi kevyemmällä teholla kuin ennen oiretta. Juoksu-kävely -malli voi olla hyvä vaihtoehto, jos yhtäjaksoinen juoksu provosoi kipua. Esimerkiksi lyhyet, rauhalliset juoksuosuudet kävelypalautuksilla antavat jänteelle aikaa tottua iskutukseen. Lisää ensisijaisesti vain yhtä asiaa kerrallaan: joko kestoa, harjoituskertoja, vauhtia tai mäkiä.

Mäkijuoksu, intervallit ja loppukiri kuormittavat akillesjännettä paljon. Niiden paikka on vasta, kun tasavauhtinen juoksu sujuu ilman oireen selvää pahenemista seuraavana päivänä. Myös kengänvaihdokset kannattaa tehdä harkiten. Matalakantaisempi kenkä voi lisätä akillesjänteen kuormitusta, mikä voi olla hyödyllistä myöhemmin sopeutumisen kannalta, mutta ärtyneessä vaiheessa muutos voi olla liian suuri.

Milloin akilleskipu vaatii ammattilaisen arviota?

Hakeudu arvioon nopeasti, jos tunnet äkillisen napsahduksen, voimakkaan repäisevän kivun tai et pysty ponnistamaan päkiälle. Nämä voivat viitata akillesjänteen repeämään. Myös selvä punoitus, kuumotus, voimakas turvotus, kuume tai toispuoleinen pohkeen turvotus ovat syitä selvittää tilanne viivyttelemättä.

Vastaanotolla kannattaa käydä myös silloin, kun kipu jatkuu useita viikkoja, palaa toistuvasti tai oma harjoittelu ei etene. Hyvä tutkiminen ei keskity vain arkaan kohtaan jänteessä. Siinä arvioidaan oireen sijainti, pohkeiden voima ja puolierot, nilkan toiminta, juoksumäärän muutokset sekä se, millainen harjoittelu on sinulle realistista toteuttaa. HiMovementilla hoitoa voidaan tarvittaessa yhdistää kuntouttavaan voimavalmennukseen, jotta suunnitelma ei jää pelkäksi hetkelliseksi kivunlievitykseksi.

Akillesjänne ei yleensä tarvitse täydellistä varomista, vaan sopivasti annosteltua luottamusta liikkeeseen. Kun kuuntelet seuraavan päivän oireita, vahvistat pohkeita järjestelmällisesti ja rakennat juoksun takaisin vaiheittain, jänteellä on hyvät edellytykset palata kestämään sitä, mistä itse juoksussa pidät.

Ajanvaraukseen pääset tästä linkistä.